ekaLUkiSUO

 Ensimmäinen luova kirjoittaminen suomeksi


Vihdoin tasapaino.
Silloin painava ajatus tuntui kevyeltä,
lähtemällä hetkeksi ikuisuuteen ja takaisin alkuun,
että se hengittää syvästi raikasta ilmaa.
Mutta milloin me alettiin laskea?
Kuka määräsi alun kesken ja lopun?

Ai, anteeksi, on minun vuoro pelata.
Inspiraatio luomaan uutta elämää.
On tilaa, tulkaa reippaasti vaan!
Kuten Atlas, kannetaan maailma.
Painavat ongelmat.
Elämän kannattaa aloittaa treenaamaan. 

Kerran vielä takaisin laudalle.
Vaikka kukaan ei muista.
Tai jotkut, mutta heitä kutsutaan hulluiksi!
He eivät ole hulluja.
Vaan meidän täytyy kutsua heitä hulluiksi.
Tämä peli on hullu.
Säännöt kuulostavat kyllä järkeviltä.
Joillekin, joskus, jotenkin.
Kaikki unohdamme.

Vai?
Onko meidän vuorovaikutuksia,
kuten tatuointeja,
piirretään meidän tunneilla,
toisiaan sieluille,
ilman allekirjoitusta.
Joskus törmätään taas
meidän tatuointien värit reagoi!
Räjähdys! Taide? Elämä ja kuolema. First creative writing in Finnish Finally balance. When a heavy thought felt light, by leaving for a while to eternity and back to the start, so that it breathes deeply clean air. But when did we start counting? Who defined start, middle and end? Oh sorry! It's my turn to play. Inspiration to create new life. There's space, just come! Like Atlas, let's carry the world. Heavy problems. Life should start training. Once more back to the board. Even if no one remembers. Or some, but them we call crazy! They're not crazy. We just have to call them crazy. This game is crazy. The rules sound logical. To some, sometimes, somehow. We all forget. Or are our interactions, like tattoos, we draw our feelings, on each other's souls, without signing. Sometime we'll run into one another, again. The colours of our tattoos react. Explosion! Art? Life and death.